Obschon sie als B-Ware deklariert war, ist die Pfanne, die ich erhalten habe, hervorragend verarbeitet. Der Boden ist plan abgedreht, und auf einer großen Platte (am besten 21 cm Durchmesser) werden alle Mulden gleichmäßig heiß. Gas, Ceran und Induktion gehen genauso gut. Das Material Gusseisen hat natürlich sein Gewicht, aber eben auch eine hervorragende Wärmespeicherung, was für das Backen von mehreren Portionen Pfannkuchen von Vorteil ist. Den beiliegenden Griffschutz aus Silikon habe ich nicht benötigt. Zum einen muss die Pfanne während des Backens ohnehin nicht bewegt werden, zum anderen konnte ich den Griff auch nach einer Stunde Pfannkuchenbacken bei mittlerer Temperatur immer noch gut anfassen. Die richtige Backtemperatur ist entscheidend für den Erfolg. Die angebrannten Pfannkuchen, die in anderen Rezensionen erwähnt werden, sind ziemlich sicher die Folge einer zu hohen Temperatur. Gusseisen sollte immer nur auf mittlerer Temperatur erhitzt werden. Bei mir jedenfalls ist nichts angebrannt, unabhängig davon, ob ich einen dünn- oder dickflüssigen Teig mit wenig, viel oder gar keinem Fett benutzt habe. Die Antihaft-Eigenschaften von unbeschichtetem Gusseisen werden sogar besser, je öfter man die Pfanne benutzt. Sie ist schon eingebrannt, aber ich habe sie noch zwei weitere Male mit Leinöl im Backofen eingebrannt, um die Antihaft-Eigenschaften zu verbessern und hatte danach keine Probleme. Wichtig ist allerdings, die Pfanne immer nur ganz dünn einzuölen, am besten, indem man einige Tropfen Speiseöl mit einem fusselfreien Lappen, z. B. einem alten Geschirrtuch, verreibt. Während des Pfannkuchenbackens tut auch ein Backpinsel gute Dienste, um die Mulden dünn einzuölen oder zu fetten. Das Ergebnis der Bemühungen sind dann perfekt runde, kleine Pfannkuchen, z. B. deutsche Eierkuchen, schwedische Plättar, russische Blinis, französische Crepes, amerikanische Silver Dollar Pancakes, japanische Dorayaki etc., die sich hervorragend für Büffets eignen.
Vaikka se oli ilmoitettu B-Wareksi, saamani pannu on erinomaisesti valmistettu. Pohja käännetään tasaiseksi ja suurella levyllä (mieluiten halkaisijaltaan 21 cm) kaikki kuopat lämmitetään tasaisesti. Kaasu, keramiikka ja induktio toimivat yhtä hyvin. Valurautamateriaalilla on tietysti oma painonsa, mutta sillä on myös erinomainen lämmönkesto, mikä on etu useiden pannukakkuerien leivonnassa. En tarvinnut mukana tullutta silikonisuojaa. Toisaalta paistamisen aikana pannua ei tarvitse muutenkaan liikutella, toisaalta kahvasta pysyi hyvin kiinni myös tunnin keskilämmössä paistaneen pannukakun jälkeen. Oikea paistolämpötila on ratkaiseva onnistumisen kannalta. Muissa arvosteluissa mainitut palaneet pannukakut ovat melkein varmasti seurausta liian korkeasta lämpötilasta. Valurautaa tulisi lämmittää vain keskilämpötilaan. Joka tapauksessa minulle ei palanut mikään, riippumatta siitä, käytinkö ohutta vai paksua taikinaa, jossa oli vähän, paljon vai ei ollenkaan rasvaa. Päällystämättömän valuraudan tarttumattomat ominaisuudet jopa paranevat, mitä enemmän käytät pannua. Se on jo maustettu, mutta paistoin vielä kaksi kertaa uunissa pellavaöljyllä tarttumattomien ominaisuuksien parantamiseksi ja sen jälkeen ei ollut ongelmia. On kuitenkin tärkeää öljytä pannu aina hyvin ohuesti, mieluiten hankaamalla muutama tippa ruokaöljyä nukkaamattomalla liinalla, esim. B. vanha keittiöpyyhe hieroi. Leivonnaisten siveltimestä on hyötyä myös paistettaessa pannukakkuja ohuesti öljyämään tai rasvaamaan kolot. Yrittämisen tuloksena saadaan sitten täydellisen pyöreitä, pieniä pannukakkuja, esim. B. Saksalaiset pannukakut, ruotsalaiset plattarit, venäläiset blinit, ranskalaiset kreppit, amerikkalaiset hopeadollaripannukakut, japanilaiset Dorayaki jne., jotka sopivat ihanteellisesti buffetille.
