A casa il pane lo acquistiamo quotidianamente, anche perché già il giorno dopo diventa gomma e, due giorni dopo, piombo. Tuttavia non mi vergogno a dire che, non sapendo dove poggiarlo, lo teniamo sopra il forno, tanto sta dentro il sacchetto. Nessun problema, se non fosse che il sesamo tipico del pane siciliano poi comincia a colonizzare una cucina, spargendosi ovunque, ivi incluse le feritoie del forno, generando così vapori notevoli quando questi va a temperatura e lo tosta!
Da qui la decisione di fare un cambio di vita radicale e prendere un portapane. Non ne vedevo uno da trent'anni, mia nonna lo aveva in legno e mi ero sempre chiesto come facesse ciò a mantenere fresco il pane. Difatti non ci riusciva, ma era affascinante. Questo già è un po' diverso, anche perché il metallo - più pesante - limita l'ingresso dell'aria ben più che il legno, con risultati decisamente migliori. Ma se la realtà è che continueremo a comprare il pane quotidianamente, vanificando la funzione del portapane, è anche vero che in questo modo esentiamo il forno dalla sua funzione secondaria e proteggiamo i panini dalle deliziose formiche che si trovano così tanto bene a casa nostra da non voler sloggiare.
Il portapane è più grande di quanto pensassi, ma del resto accoglie 14 litri e mezzo. Ho fatto una foto con sopra un cucchiaino per dare l'idea. Non vi entra una baguette per poco ma diversi panini si. Il look è retrò ma allo stesso tempo buono anche per cucine moderne, grazie anche al colore smaltato. A questo proposito il verde è meglio dal vivo che in foto. Fa molto sottomarino!
Il problema di fondo è che, si, nasce per conservare il pane (ma non è ermetico)...ma può essere utilizzato praticamente per qualunque cosa. Certo, 35€ (credo si paghi il design e le dimensioni, non certo il materiale) non si spendono per un contenitore per accessori da cucito o di minuteria, ma tecnicamente è valido anche per quello. Ne devo testare la resistenza alla ruggine e all'usura generale, ma gli usi sono limitati solo dalla fantasia.
Kotona ostetaan leipää joka päivä, myös siksi, että seuraavana päivänä siitä tulee kumia ja kaksi päivää myöhemmin lyijyä. En kuitenkaan häpeä sanoa, että tietämättä minne se laitetaan, pidämme sitä uunin yläpuolella, se mahtuu niin paljon pussin sisään. Ei hätää, paitsi että sisilialaiselle leivälle tyypillinen seesami alkaa sitten asuttaa keittiötä levittäen kaikkialle, mukaan lukien uunin tuuletusaukkoja, jolloin muodostuu huomattavia höyryjä, kun se saavuttaa lämpötilansa ja paahtaen sen! Tästä syystä päätös tehdä radikaali elämänmuutos ja hankkia leipälaatikko. En ollut nähnyt sellaista kolmeenkymmeneen vuoteen, isoäidilläni oli puinen ja olin aina ihmetellyt, kuinka tämä pitää leivän tuoreena. Itse asiassa hän ei voinut, mutta se oli kiehtovaa. Tämä on jo hieman erilainen, myös siksi, että metalli - raskaampi - rajoittaa ilman pääsyä paljon enemmän kuin puu, ja tulokset ovat selvästi parempia. Mutta jos todellisuus on, että ostamme jatkossakin leipää joka päivä, mikä tekee tyhjäksi leipäsäiliön toiminnan, on myös totta, että tällä tavalla vapautamme uunin sen toissijaisesta toiminnasta ja suojaamme voileipiä herkullisilta muurahaisilta. onnellinen kotonamme eivät halua muuttaa pois. Leipäsäiliö on suurempi kuin luulin, mutta siihen mahtuu loppujen lopuksi 14 ja puoli litraa. Otin kuvan teelusikalla antaakseni sinulle idean. Patonki ei sovi pitkäksi aikaa, mutta useita voileipiä kyllä. Ulkonäkö on retro, mutta samalla hyvä myös moderniin keittiöön, kiitos myös emaloidun värin. Tässä suhteessa vihreä on parempi henkilökohtaisesti kuin valokuvassa. Se on hyvin sukellusvene! Perusongelma on, että kyllä, se on luotu leivän säilöntään (mutta se ei ole ilmatiivis)... mutta sitä voi käyttää käytännössä mihin tahansa. 35€ (maksat varmaan suunnittelusta ja mitoista, ei todellakaan materiaalista) ei tietenkään käy ompelutarvikkeiden tai pienten osien astiaan, mutta teknisesti kelpaa siihenkin. Täytyy testata sen ruosteenkestävyyttä ja yleistä kulumista, mutta käyttötarkoituksia rajoittaa vain mielikuvitus.
